PIPO PIPPURI JA ILVES ILKIMYS

 

Samassa ikkunan takaa kuului terävä nokan koputus. Lasin toisella puolella keikutteli västäräkki pitkää pyrstöään.

- Väkkärällä! Ikkuna auki! Mirilix kiirehti avaamaan ruutua. - Missä olet viipynyt näin kauan? Eikö Lulu ollut kotona?

- Lulu on jo tulossa, Väkkärällä sirkutti. - Sen jalka on vielä kipeä, ei se pääse niin nopeasti.

- Ai niin, Lululla on jalka paketissa! Kas kun emme sitä muistaneet. Puputytöt olisivat voineet noutaa Lulun käsirattailla, Pertta-täti sanoi.

Hetken päästä Lulu Lumikko ilmestyi pihaportille. Se liikkui hitaasti kainalosauvoilla, pään ympärillä oli tiukka side. Lulu parka, se on ollut pahassa onnettomuudessa, Pippuri ajatteli katsellessaan avoimesta ovesta Lulun vaivalloista etenenemistä.

- Päivää, Lulu hyvä! Käy sisään, käy sisään, Pertta-täti lyllersi tulijaa vastaan. - Tule istumaan tänne nojatuoliin. Haipakka, tyynyjä Lululle! Selkäsi on varmasti vielä kovin kipeä. Odotas, minä autan.

- Selkääni todellakin särkee joka ikinen yö, Lulu ähki pudottautuen nojatuoliin. - Ihme, että olen ylipäätään hengissä. Ilveksen luolalla olisi voinut käydä paljon pahemminkin.

Sitten Lulun katse osui Pippuriin, joka keinutteli itseään hiljaksiin aivan vastapäätä. Lumikon suu loksahti auki. Se yritti puhua, osoitti Pippuria kainalosauvallaan, mutta ei saanut aikaan kuin pientä pihinää.

-Ei, ei, kissa on vaaraton, Pertta-täti rauhoitteli. - Sen nimi on Pippuri. Kaupunkilaiskissa, Ranttalixin hyvä ystävä.

- En nyt menisi aivan noin pitkälle, köh köh KÖÖH! Ranttalix köhi saatuaan hiirenvirnamehua väärään kurkkuun.

- Kissan takia me sinut tänne kutsuimmekin, Pertta-täti jatkoi. - Meillä on syytä uskoa, että Iiro Ilkimys on napannut Pippurin pikkusiskon saaliikseen.

Lulu painoi käpälän rintaansa vasten. Henkeä ahdisti. Juuri samalla lailla oli sille itselleenkin käynyt viikko sitten.

- Voi voi, Lulu alkoi vaikertaa itkusilmin. - Kyllä on kissaparka mennyttä kalua! Sen ilveksen naama... kauempaa näkyä ei tässä maailmassa olekaan! Se oli aivan epämuodostunut, toiselta puolelta kuin karvainen ilmapallo, ja sen suusta tuli niin hirveä löyhkä, että olin taintua siihen hönkäykseen.

- Kauheata! kuulijakunta huokasi. - Hirveätä!

- Koko ajan se örisi ja murisi ja mökelsi. Jos se ei olisi lähtenyt hakemaan mausteita soppaansa, olisin varmasti jo kuollut, Lulu vakuutti. - Pääsin pakenemaan kuin sattuman kaupalla ja loukkasin itseni pudotessani kuoppaan Louhimovuoren juurella.

LUE LISÄÄ KIRJASTA!

 

PIPO PIPPURI JA RANTTALIX

 

- Johan nyt on markkinat! Pippuri tulistui ja kävi sohimaan tassullaan hiirenkoloa. - Pidätkö minua pilkkanasi, hiirenrääpäle? Tule ulos ja taistele, senkin ruokavaras!

Hiirenkolosta kuului maiskutusta ja pieni röyhtäisy.

- Itsehän sinä ruuan minulle tarjoilit, möhömaha kissa, vikisevä ääni sanoi hiirenkolon pimeydestä. - Etkö tarkoittanutkin, että tulisin sen ottamaan?

- Möhömaha! Ettäs kehtaat kutsua minua möhömahaksi! Minähän olen laiha kuin luuviulu, koska sinä käyt aina syömässä kaikki meidän ruokamme. Eilenkin söit kokonaisen silakkapiirakan! Pippuri huusi.

- Se olikin hyvää sapuskaa. Melkein yhtä hyvää kuin kermajuusto teidän hiirenloukussanne.

Pippuri painoi toisen silmänsä kiinni koloon ja yritti nähdä sisälle.

- Meidän pitää neuvotella, se sanoi hiirelle. - Ei tällainen peli vetele. Koko meidän perheemme joutuu kärsimään nälkä sinun takiasi. Tule ulos sieltä, niin jutellaan järkevästi.

- Älä luule, hiiri nauroi röyhkeästi. - Pidätkö minua aivan pönttöpäänä? Oikeasti sinä aiot napata minut kynsirautoihisi.

- En nappaa, Pippuri lupasi. - Katso nyt, minä peräännyn monta metriä. Kyllä sinä voit tulla esiin aivan rauhassa.

- No... Kolosta pilkisti pieni nykerönenä. - Minä tulen sitten. Mutta varoitan sinua. Jos et ole kunnolla, saat ahteriisi täyden latingin salaisesta aseestani.

 

Lue lisää kirjasta!