PIPO PIPPURI JA RANTTALIX

 

- Johan nyt on markkinat! Pippuri tulistui ja kävi sohimaan tassullaan hiirenkoloa. - Pidätkö minua pilkkanasi, hiirenrääpäle? Tule ulos ja taistele, senkin ruokavaras!

Hiirenkolosta kuului maiskutusta ja pieni röyhtäisy.

- Itsehän sinä ruuan minulle tarjoilit, möhömaha kissa, vikisevä ääni sanoi hiirenkolon pimeydestä. - Etkö tarkoittanutkin, että tulisin sen ottamaan?

- Möhömaha! Ettäs kehtaat kutsua minua möhömahaksi! Minähän olen laiha kuin luuviulu, koska sinä käyt aina syömässä kaikki meidän ruokamme. Eilenkin söit kokonaisen silakkapiirakan! Pippuri huusi.

- Se olikin hyvää sapuskaa. Melkein yhtä hyvää kuin kermajuusto teidän hiirenloukussanne.

Pippuri painoi toisen silmänsä kiinni koloon ja yritti nähdä sisälle.

- Meidän pitää neuvotella, se sanoi hiirelle. - Ei tällainen peli vetele. Koko meidän perheemme joutuu kärsimään nälkä sinun takiasi. Tule ulos sieltä, niin jutellaan järkevästi.

- Älä luule, hiiri nauroi röyhkeästi. - Pidätkö minua aivan pönttöpäänä? Oikeasti sinä aiot napata minut kynsirautoihisi.

- En nappaa, Pippuri lupasi. - Katso nyt, minä peräännyn monta metriä. Kyllä sinä voit tulla esiin aivan rauhassa.

- No... Kolosta pilkisti pieni nykerönenä. - Minä tulen sitten. Mutta varoitan sinua. Jos et ole kunnolla, saat ahteriisi täyden latingin salaisesta aseestani.

 

Lue lisää kirjasta!